Joulun taikaa

Sieltä se joulukuu taas tuli. Tällä kertaa ilman lunta. Vietän tänä vuonna 17. jouluani. Eihän tuo 17 vuotta ole vielä kovinkaan paljoa, mutta sen aikana joulu ja oma käsitykseni siitä on muuttunut huimasti. Luulen että vuosien varrella se tulee muuttumaan vielä entisestään. Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia.


Muistan kun olin vielä pieni tyttö. Joulun odotus oli niin jännittävää aikaa. Koko ajan piti yrittää olla mahdollisimman kiltisti, etteivät vain ikkunoissa kurkkivat tontut veisi viestiä Korvatunturille huonosti käyttäytyvästä tytöstä. Jo hyvissä ajoin ennen joulua selattiin läpi lukuisia lelulehtiä ja tehtiin pitkä pukin lista, joka sitten vietiin terassille tonttujen haettavaksi. Jokaisen päivän kohokohta oli joulukalenterin luukun avaaminen. Kalenterin luukkujen taakse kätketyt suklaanpalat vähenivät päivä päivältä muistuttaen siitä, että joulu olisi pian täällä. Pipareiden ja joulutorttujen leipominen oli yksi hauskimmista asioista mitä tiesin. Taikinaan painetut possut ja sydämet paistuivat uunissa tuoden samalla jouluista tuoksua kotiin. Vanhempani juoksivat kiireisinä paikasta toiseen joulua järjestellen, samalla kun me sisarustemme kanssa innoissamme odotimme päivää, jolloin saisimme avata viimeisenkin luukun joulukalenterista.

Kun tuo kauan odotettu 24. joulukuuta sitten viimein koitti, täyttyi vatsa ympäriinsä lentelevistä perhosista. Yleensä perhoset tulivat kyläilemään jo edellisenä yönä, joten yöunet saattoivat jäädä melko vähäiseksi. Kun viimein oli aamu, asteltiin unisia silmiä hieroen keittiöön, joka oli täyttynyt juuri paistetun kinkun tuoksusta. Perinteisen joulun aamiaisen, eli riisipuuron ja kiisselin jälkeen käytiin joulusaunassa. Joulusauna tuntui aina jotenkin erilaiselta. Olihan jouluaatto ja vasta aamupäivä.

Jouluaattoon kuului myös olennaisesti hautausmaalla  käyminen, ja muistokynttilän laskeminen isovanhempien haudalle. Muistan miten hienolta hautausmaa näyttikään, kun tuhannet kynttilät tuikkivat muistuttaen edesmenneistä ihmisistä. Oli hienoa asettaa kynttilä haudalle, ja toivottaa hyvää joulua mummalle ja vaarille. Sen jälkeen palattiin kotiin ja nautittiin koko perheen yhteinen jouluruoka. Pöytä notkui erilaisia jouluruokia; laatikoita, perunoita, salaatteja, kalaa, joulukinkkua... Jälkiruuaksi oli tarjolla vielä kakkuja, pipareita, torttuja ja tottakai myös glögiä. Vaikka en normaalisti niin jouluruuasta välittänytkään, niin jouluaattona jouluruoka oli vastustamattoman hyvää!


Kun ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä, vatsassa olevat perhoset melkeinpä sekosivat. Voi että sitä tunnetta kun istuimme sisarustemme kanssa nenät kiinni ikkunassa, ja näimme joulupukin kävelevän tietä pitkin. Juoksimme äkkiä istumaan sohvalle ja odottamaan jännittyneinä, kunnes pian ovelta kuului se perinteinen: "Onkos täällä kilttejä lapsia?" Oli niin hieno tunne, kun pukki nosti säkistään paketin, jossa luki oma nimi. Lopuksi vielä laulettiin pukille joululauluja ja sen jälkeen olikin aika hyvästellä pukki taas vuodeksi. Sitten alkoikin urakka, nimeltään pakettien avaaminen. Paketeista löytyi välillä jokin kauan toivomansa asia, mutta usein myös ihan täydellisiä yllätyksiä. Kaikki lahjat olivat kuitenkin aina mieluisia, ja seuraavat päivät kuluivatkin mukavasti uusilla hienoilla leluilla leikkiessä joulumuorin kutomat lämpimät villasukat jalassa.

Lapsuuden joulut olivat täynnä jännittävää odotusta. Kaikki tuntui niin suurelta ja ihmeelliseltä. Joulun kohokohta oli punanuttuisen joulupukin saapuminen ja lahjojen avaaminen. Nykyään kiireinen joulupukki ei enää käy meidän luonamme, vaan käyttää kallisarvoisen aikansa kiertämällä perheet, joissa on pieniä lapsia. Uskon, että niissä perheissä joulun riemu on samanlaista, mitä se oli omalla kohdallani kun olin pienempi. Nyt kun ikää on tullut enemmän käsitykseni joulusta on muuttunut jonkun verran. Enää pääasia ei ole lahjojen saaminen, vaan minulle on tullut tärkeiksi kaikenlainen joulun valmistelu; jouluvalot, joulusiivous, joulukorttien askartelu, leipominen, lahjojen paketoiminen ja ennenkaikkea se, kun saa olla koolla koko perheen voimin ja viettää aikaa yhdessä. Joulu on paljon muutakin kuin tontut, joulukuusi ja lahjat. Se on odottamisen aikaa. Odotamme Jeesuksen  syntymää. Lisäksi joulu merkitsee minulle rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa, jolloin saa unohtaa arjen murheet ja kiireet. Joulua seuraa vuoden vaihtuminen, joka on kuin eräänlainen uusi alku. Joulussa on taikaa!! Hyvää joulunodotusta! :)